Snooker-pöytä on huomattavasti pool-pöytää isompi. Snookeria pelataan Suomessa melko vähän, mutta biljardihalleista kyllä aina löytyy snooker-pöytä tai useampi, vaikka pool-pöydät ovat yleisempiä.

Suomessa perinteisen Kaisan pöydät ovat harvemmassa, mutta useimmista isommista halleista löytyy ainakin yksi. Kaisapöytä on hiukan snookerpöytää pienempi, ja pussit ovat erittäin kapeita palloihin verrattuna, joka tekee Kaisasta taitoa vaativan pelin.

Ulkomailla snooker on suosittu ammattilaislaji; pelin säännöt ja pöydän mitat ym. onkin tarkkaan määritelty. Pelialue vallien sisäpuolella 3569×1778 mm ja sille sallitaan korkeintaan 13 mm poikkeama näistä mitoista: vertailuksi pool-pöytiä on kahta kokoa joista pienempi on 2337×1168 mm – kummalliset mitat johtuvat tietysti siitä että alun perin ne on mitoitettu englantilaisten tuumien ja jalkojen mukaan.

Biljardia on pelattu jo satoja vuosia, mutta sen variantti snooker on ilmeisesti keksitty Intiassa 1850-luvulla brittiarmeijan upseerien keskuudessa. Peli matkusti takaisin emämaahan jossa se oli suosittua herrasmiesklubeilla; vaikka nykyään snookerinpelaajat eivät ole enimmäkseen jaarleja, lordeja tai upseereja, kilpailuissa on varsin tarkat pukeutumis- ja käytössäännöt. Kaisan alkuperä on Venäjällä, jossa se oli ylhäisön ja tsaariperheen suosiossa.

Snookerissa kuten muissakin biljardipeleissä, tarkoituksena on lyödä kohdepallot pusseihin lyömällä biljardikepillä lyöntipalloa, joka osuu kohdepalloon. Snookerissa on useampia erivärisiä palloja, joita ei ole numeroitu. Eri väreillä on eri pisteluku: punainen 1, keltainen 2, vihreä 3, ruskea 4, sininen 5, vaaleanpunainen 6, ja musta 7. Punaisia palloja on 15, muita kutakin yksi, ja kaikilla on määrätty paikkansa pöydällä. Kun väripallo – siis pallo joka on muuta väriä kuin punainen – on pussitettu, jos pöydällä on vielä punaisia palloja, se palautetaan omalle paikalleen.

Pallot pitää pussittaa järjestyksessä: Punaisia ja väripalloja pussitetaan vuorotellen, kunnes punaisia palloja ei ole jäljellä, ja sitten väripallot pussitetaan arvojärjestyksessä alkaen pienimmästä. Pelaajan lyöntivuoro päättyy jos hän ei pussita palloa tai tekee virheen: lyöntivuorosta käytetään nimeä breikki, ja jos pelaaja ei tee yhtään virhettä ja pussittaa joka lyönnillä, hän saavuttaa maksimipistemäärän eli 147-pisteen breikin. Koko peli koostuu useasta erästä eli freimistä, ja pisteet määrittävät voittajan.

Myös Kaisassa pallojen paikat on määritelty etukäteen, mutta palloja on vain viisi: kaksi lyöntipalloa ja kaksi punaista ja yksi keltainen lyöntipallo. Jokainen pallo pitää maalata, paitsi pussin suhteen myös minkä vallin tai toisen pallon kautta sen on tarkoitus osua. Pistelasku on varsin monimutkaista, keltainen pallo on arvokkaampi kuin punainen, nakkipalloista eli palloista johon lyöntipallo osuu kohdepallon jälkeen saa lisäpisteitä ja peli loppuu kun jompikumpi saa yhteensä 60 pistettä tai 10 vuoron jälkeen.